romaani, poliittinen teos

napsauta otsaketta edetäksesi tekstiin

 @keltaiset

0 alku

                                         osa                          paljon

                                         paljon                           osa

Työn voi aloittaa, kun hyväksyy, että osa siitä katoaa ja paljon jää peruuttamattomasti kesken

 

1 oli

Hän oli joukko tapahtumia. Hätäinen mielikuva siitä, miten pienet koululaiset keskittyvät alkioiden siirtymiseen yhteenlaskemiseksi ja vähentämiseksi.

 

2 keltainen

Ikkunan läpi katsoo syksy. Pudonneissa lehdissä loikkivat jalat antavat ääniä ja tilaa mielelle. Kuviosukkahousut. Vaaleansiniset farkut. Sinunkeltaiset hiuksesi.

 

3 vihreä

Jälleen hän tuijotti vihreää. Vihreää, keltaista, vihreää. Niiden väliä. Vihreää. Tuulessa huojuva vihreä. Veden läpi kajastava vihreä. Vihreä meri.

 

4 hannu

Tarkalleen miten monta tuokiokuvaa hän oli luonut oli jo unohdettu kun teksti alkoi valmistua on yksin basisti Jukka Koskelaisen tiedossa.

 

5 sähkönsininen

Opiston vieressä lumi piirsi talon sähkönsiniset neonit epäteräviksi. Pimeä kätki puut. Jostain kohosi autio torni. Tuuli otti kadun haltuunsa kulman takaa. Ikkunoissa oli liikettä.

 

6 lämpösäteilystä

Lehdet kääntyivät esiin maasta ruskeina, mutta myöhemmin valo kääntyi Marbellaan. Talon seinä muistutti pian puhki palavaa filmiä kemiallisessa tulessa. Valot olivat päivän mahtimiehiä. Askelten alla oltiin hiljaa.

 

7 luola

Tarkalleen eräänä aamupäivänä hän havaitsi viiden vuoden kuluneen. Edellisen virkkeen lopussa luki välillä ”kadonneen”. Sitten siinä luki jälleen ”kuluneen”. Kadonneen/Kuluneen. Kadonnut on jotakin, mikä on menetetty tai juossut pois. Kulunut on sukka, jossa on reikä. Kirjailijat kuluvat, eivät katoa. Pilvet katoavat. Käsitteet ovat luonnontieteellisen täsmälliset.

 

8 rellenable

Joukko kirkkauksia oli liikkeellä seudulla. Niitä tarkkaili olento, joka tiesi tarkasti, ettei tiennyt niistä tarkasti. Kirkkaudet kiisivät.

 

9 nahka

Olen mahtava murhaaja. Kun katson uhriani silmiin, näen hänen sielunsa. Muuten kaikki ovat minulle vaeltavia laumoja. Paimenet tuovat minulle ruokaa lampaistaan. Avaan silmäni ja näen kedon. Näky voisi olla postikortti iltaan asti, kunnes vähitellen hämärtynyt valo osoittaisi minulle auringon laskevan ja lopettaneen hiljaisen kuolemansa.

 

10 yhteiskunnan järjestäminen

Ruhtinaat eivät saa päästää kansan keskuudessa leviämään tietoa hallintorakenteen merkityksestä, seurauksista ja yleisestä järjestämisestä. Yhteiskunta legitimoidaan koululaitoksessa opetuksen ja osallistavan havainnoinnin kautta. On tarpeetonta tässä käydä läpi koko opetusrakenteen yleistaso. Riittävä maininta tässä yhteydessä on, että opetuksen tulee kuvata yhteiskunnan ilmenevät tasot ja korostaa saavutuksia kuten historian, tieteen ja eri suunnittelualojen merkkitekoja. Yhteiskunnan saavutusten tulee näyttää legitimoivan järjestyksen, jossa enemmistön tavallinen työ mahdollistaa kunkin ajan korkeimpien mielien suuret saavutukset ihmiskunnalle. Tässä kirjoitettua ei pidä koskaan kirjoittaa kokonaisuudessan auki. Tästä ei tule sallia poikkeuksia.

 

11 pois

He seisovat ovella. Viidenkymmenen metrin päässä isällä on sininen collegepaita. Käsi nousee, vasemmalta saapuu linja-auto, opiskelija, kaupunkiin. Ehkä kaikki tietävät hetken. Ilma on melko lämmin, on alkusyksy.

 

12 taa

Nyt on hyvä katsoa hieman taaksepäin. Ikkunasta näkyy tummeneva taivas, sadepisarat kuuluvat. Tulee lumen aika.

 

13 ovi

Hän jättää hänet ovella. He vajoavat kynnykselle. Tuoksuu itku.

 

14 puut, kaikki

Vaaleanpunainen valo herätti rakennukset tanssimaan Itäisellä viertotiellä. Idästä nouseva valo lepatti talojen huipuissa, nuoli rintanapit, siirtyi isoveljen takaa suoraan silmiin ja jäi vaatimaan lisää. Siitä ei erottanut enää väriä, se oli valkoinen eli kaiken summa ja se oli outoa kaikkien pilvien jäljiltä. Puiden paljaat, tummat oksat joutuivat värjöttämään osattomina, rungot tummaparkkisina, nahkansa takana.

 

15 jakamaton

Olento istui hiljaa ja katsoi atomiin. Hän näki sen ytimessä 129 protonia, sievässä sykkyrässä. Olento piteli atomia ajan vankina, jotta se ei hajoaisi. Tähtikartassa punaiset ja vihreät viivat vaihtelivat paikkaa ja katosivat. Kaukana edessä häämötti mahdollisuus veden ja vesihöyryn täyttämästä sinivalkoisesta planeetasta.

 

16 kohtaus autokaupassa

Mies: Teillä on myynnissä BMW.

 

17 mitä etsii

Itkusi antaa sinun tuntua pehmeältä, kun vajoat ja kuljen mukana.

 

18 valo

Valo tavoittaa Hämeentien katot. On jälleen kevät. Isä kantaa poikaa harteillaan. Talot keinuvat. Isän päässä on täitä, hän varoittaa, ja kädet vetäytyvät.

 

19 liidut

Opettaja antoi väriliidut. Liidut lepäävät muovisella, valkoisella alustalla, joka kitisee painettaessa. Opettaja antoi paperiarkin. Paperi on pulpetilla. Väri pysyy liiduissa kuten vesi pysyy joessa, joka virtaa kylän läpi.

 

20 Lapsuuteni Göteborg

Göteborg on muuttunut paljon lapsuudestani, vaikken ole nähnyt sitä vuosiin. Autot kulkevat, hevoset syövät. Saarien välissä sama saasta.
 

21 Varikset

Varikset olivat tulleet hulluiksi. Auringon vielä paistaessa ne peittivät taivaan matkatessaan koilliseen. Auringon laskun jälkeen ne alkoivat palata pienissä ryhmissä.

 

22 virta

Eläimet kulkivat vapaina kuin pienet kalat: ne virtaavat valon mukana, polskivat sateessa ja hengittävät ikiaikaisia immateriaalisia oikeuksia.

 

23 heisenberg-luonnoksia

Sanat ovat tyhjiä kuoria, joten hylkäsimme hiilen. Nyt ajattelemme kaiken. Siirrymme paikasta toiseen nopeasti ja vaihdamme informaation.

 

25 keltainen

Aurinko oli polttanut käden hahtuvat. Tuuli pysähtyi. Vesipisarat putoilivat kynsien päältä. Oli hieman kylmä.

 

24 mise-en-scène

Eläimet kulkivat vapaina kuin pienet kalat:
ne virtaavat valon mukana, polskivat sateessa ja
hengittävät immateriaalisia oikeuksia.
Taustalla laulaa kurkikuoro:
aa-aa-aa,
emme halua tanssia,
haluamme laulaa,
äitiemme lauluja.

 

26 valoa kiertoradalla

 Valo oli saavuttanut Kaskaisen kesän jälkeen. Ruskeat varret koreilivat vihreinä, sateen ruokkimina, punaisen ja keltaisen odotuksessa. Taivaalla oli jo nähty kaaria, joilla taivaanvaunujen haltijat lähestyivät kylää tuodakseen aitat täyteen korjattua satoa.

 

27 säkeet

Mihin tarvitsisin säkeitä? Mihin runouden kieltä? Kun kirjoitan yhdelle riville ja rivi vaihtuu rivin pituuden mukaan, ilmaisuun ei imeydy keinotekoisia tasoja, valkeita muotoja tai polyfonisia muoveja. Kaikki tämä on vaarana, kun alan jakaa rivejä, muodostaa säkeitä.

 

28 olutta ja aukileita

 – Sä oot vitun paska runoilija, sä oot, kahden tutkinnon runoilija sanoi ja kaatoi oluen vierustoverinsa päähän.

 

29 exorcin

Neste tippuu 24 millimetriä kohti silmää, joka räpsähtää ja pysyy kiinni seuraavat 30 sekuntia. Silmään virtaa 1 millilitra kyynelnestettä, silmä kirvelee alimmalla arvolla.

 

30 jäljet

Violetti, sykkivä salmiakki kaukana. Kirkasreunainen.

 

31 punainen

Punainen, hyytelön kaltainen massa leviää keltaisen maan päälle. Maassa on tummia läikkiä ja se on kiinteä. Massaan ei tartu pölyä sen edetessä pintaa pitkin. Pian koko ala on punaisen alla, läpikuultavana.

 

1. runo

Kaksi kiertoa vilahti ohi tällä planeetalla

2. runo

Olen nähnyt joka päivä uuden tähden pimennyksen

3. runo

Levitän siipeni pimeässä

32 valo

Se tuotti sykkivän valorenkaan, joka eteni asteroidivyöhykkeen suuntaisena.

33 aamu

Auringon värikelta näkyy paksujen pilvien läpi, jotka hetki sitten satoivat raskasvetisiä kiteitä. Nosturit ovat jo jatkaneet työtään. Keski-iän ohittanut nainen, mummoni, polttaa parvekkeellaan toppatakissa. Rosa, pinkki ja crème ovat siirtyneet mäennyppyläisen huvipuiston taakse. Seinän takana hiotaan seinää, nosturi kääntyy 270 astetta. Parvekelasin naru heiluu. Nainen, mummoni, puristaa savukkeesta irti savun ja peittää sillä ruusunpunan.

4. runo

Jos haluaisin jäädä

5. runo

Alukseni surfaa ajan päällä

6. runo

Ohitan matkallani paljon aluksia

7. runo

Olen valo-olento hetkeltä ennen

8. runo

Olen delfiinin selässä kiiltävä sateenkaari

9. runo

Erotan silmäsi

10. runo

Vihaan jokaista sanaasi kuin

11. runo

Olet palannut

12. runo

Aloin erottaa ilmassa spektrin rajat

Puhutteluja

Sinun silmäsi eivät ole sinun.

34 yksi viimeisistä

Hän oli yksi viimeisistä. Kirkkaansininen taivas antoi auringon paistaa hieman liian lujaa vähäiselle hiekalle, jonka vanha muovi yhä erotti vaaleasta kivikaiteesta ja samalla kivilajilla päällystetystä kävelytiestä.

36 aukeaa azzurro

Vanhus katsoi merelle. Taivas muistutti häntä pohjoisen tulista, jotka tanssivat kärsimättöminä, mutta täällä pilvet lipuivat majesteettisina kiertoradalle asettautuneiden suurten tähtienalusten tavoin.

13. runo

Lävitsesi tuntuu kulkevan putous

14. runo

Istun heräämisten sarjan läpi

15. runo

Hei Appe, mitä jätkä?

16. runo

Lähiö katsoo silmiin tummin ikkunoin.

Rakastettuni viima

Rakastettuni viima ei ole mitään verrattuna tähtien väliin

olen tulossa

Pysäköin välähdykseen

3.7.2017

hiipuva ilta
tulisivat linnut